Arkisten aherrusten keskellä tulee usein mietittyä mitä elämältä haluaa.
Onko pakko herätä joka maanantai töihin?
Onko aina pakko viedä lapsi tarhaan?
Miksi aina on kiire?
Pitääkö mun mennä joka perjantai isoon markettiin kauppaan?
Onko lauantai ainoa siivouspäivä viikossa?
Voinko tehdä jotaki toisin?
Olenko pöljä?
Haluaisin istua kostella puuportaalla aamuisin kahvikuppi kädessä ilman huolta,
tekisin huolella aamupalaa ja nauttisin perheen läheisyydestä ja arjesta.
Kuuntelisin enemmän luonnon ääniä,
kulkisin synkässä metsikössä sekä heinäpelloilla paljain varpain.
Nauttisin vain.
Elämänmuutos tuntuu vaikealta asialta.
Kun sen on päättänyt, sitä haluaisi vain toimia, tehdä ja innostua.
Välillä mietin että onko elämässä tärkeitä tehdä niitä asioita jotka ovat itselle tärkeitä,
vai niitä jotka koskettavat koko perhettä?
Mielessäni velloo myös ajatus siitä jos epäonnistun, jos en onnistukaan luomaan perheelleni onnea ja rakkautta uudessa ympäristössä.
Palaanko entiseen vai pakenenko paikalta?
Olen toisin sanoen olen pelkuri.
Mietin myös mitä muut ajattelevat, teenkö väärin esimerkiksi muille läheisille ja ystäville?
Tätä en halua yksin, rinnalla on puolisoni joka on yhtä innostunut ajatuksesta.
Ainakin mielestäni.
Sen ainakin tiedän ettei onnea voi ostaa ja unelmia täytyy toteuttaa!
Tämä kyseinen kappale Minne maailma kuljettaa saa ajatukset uusiin tuuliin!
Nanna
